Ja sitten sana tai kaksi.
Vielä 9 kk sitten ajattelin olevani työmatkaihminen. Että olis kivaa kun pääsis vähän reissuun ilman että tarvitsee itse maksaa lennoista, kentälle voi ottaa taksin, ja hotellihuone on vähän parempi kuin mistä olisi itse valmis maksamaan.
This just in: en taidakaan olla työmatkaihminen. Työpäivät on superpitkiä. Ja onhan ne kotonakin, mutta kotona on yhteishääjuhlallinen, vaatekaappi ja reenejä. Heti ekalla kentällä alkaa tulla koti-ikävä. Mitään et näe, ja jos näet, niin harmittaa kun se kaveri siinä vieressä (jos siis kollega on matkassa mukana) ei tajua miksi Lontoon kadut on niin siistejä.
Valivali. Mutta väsyttää sikana, töitä on rästissä ihan helvetisti, ja kalja lihottaa.
Semmosta. Nyt koneeseen ja kohti Tamperetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti