Hyvää huomenta ja hedelmäsalaatti

Ensimmäinen sunnuntai aikoihin kun takaraivossa ei nakuta kirjoita-sitä-kouluhommaa -tikka. Tänään minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin hengailla parhaan kaverini kanssa.

Hedelmäsalaatista minulle tulee mieleen tölkitetyt, ylimakeat ja lilluiset hedelmää etäisesti muistuttava kikkareet. Mutta oikeasti hedelmäsalaatti, varsinkin pähkinöiden, jugurtin tai rahkan kanssa, on täydellinen hitaan aamun aloitus. Meidän salaatissa oli appelsiinia, omenaa ja banaania. Mutta ananas, päärynä ja meloni olisivat sopineet sekaan myös. Ehkä ensikertalla.

Mahtavaa huomenta! Ihanaa sunnuntaita! Ja loistavaa maaliskuun loppua!

Häppäräsilmällä kaikki hyvin

Olipa disko!

Ensin lisätestejä. Optikolla käynti. (Tiesittekö, että meitsi karsastaa? Minä en.) Lääkärin tarkastus. Ja sitten harsopipo päähän ja pöydälle.

Visuaalinen, minuutin Sandstorm. Vähän hermostuin ensimmäisen silmän kohdalla, toinen oli jo helpompi. Lepohuoneeseen teelle ja suklaalle.

Puudusaineen vaikutuksen loputtua erittäin kurja tunti. Lääkärin tarkastus ja lisää puudusta. Lopputuloksena onnellinen, sumuisesti näkevä, häppäräsilmäinen tyttö, isän käsikynkässä kohti kohtia.

Kuvat otettu muutama tunti leikkauksen jälkeen, puudutusaineen jämät silmäkulmissa.

   

Illalla miljoona silmätippaa väsyneisiin häppäräsilmiin. Ja nukkumaan kympiltä.

Tänä aamuna kaikki on jo lähes täydellisen selkeää. Silmät on auki, mihinkään ei satu, eivätkä silmät tunnu edes kuivilta. Mutta silmätippaleikki jatkukoon.

Kiitos leikkaushenkilökunta. Ja kotihoitajat. Lääketiede ja insinöörit ovat ihmeellisiä.

Rillipirua jännittää

 

Tänään on suuri päivä. Ei ehkä ihmiskunnalle, mutta Siirille. Tänään Siiri saa näkönsä takaisin. Ja sekös Siiriä jännittää.

Aamulla Siiri sanoi avomiehelle "Nähdään illalla" ja tarkoitti sitä ihan tosissaan.

Silmälasejaan laatikoista keräillessä Siiri havaitsi myös lievää haikeutta. Onhan rilleissä tietysti oma charminsa.

Mutta on ne myös ihan perseestä: huurussa, täynnä nenänjälkiä, tiellä, jalan alla, hukassa.

Kelpaisko nää jollekin? Pitäisikö säilyttää yhdet, nostalgian takia?

Antaakohan ne Siirille rauhottavan jos Siiri semmosen pyytää?

Älyä

Voi Nalle Puh. Olet niin viisas. 

Terveisiä kouluhommista. Tällä on ihan kivaa.

Hei hei, rillipiru

Vuosien odotus loppuu: perjantaina 21.3. minulle tehdään silmien laserleikkaus.

Vaikka minulla on ollut silmälasit yli 10 vuotta, en oikein koskaan ole tottunut käyttämään niitä. Ne on tiellä, välillä epämukavat, menee huuruun, unohtuu jalan alle, ilmankaan ei näe kunnolla, mutta kanssa on tylsää meikata.

Töissä, tietokoneen ääressä, jättiläispleksien kanssa vielä pärjää. Toki niitä saa olla putsaamassa kokoajan. Ja välillä pitää olla hetki ilman, jotta saa nenänvarren sormien väliin hierontaan. Mutta harrastuksissa silmälasit ovat tiellä. Ja nyrkkeilyssä suorastaan vaaralliset: kakkulat nakkaantuvat naamalta, joko toisen tai omien nyrkkeilyhanskojen toimesta.

Piilolinssejä olen tykännyt käyttää. Mutta ne ovat kalliita. Ja lieneekö syy koneellisen ilmastoinnin, mutta talvisin silmäni kuivuvat liikaa piilolinssien kanssa.

Mutta kohta tämä loppuu. Kävin tänään esiselvityksessä kuuntelemassa riskit ja kertomassa huoleni. Ja varaamassa ajan Silmäaseman Silmäsairaalan leikkaukseen alle 2 viikon päähän. Leikkaukseni tekee tämä mies, DrJ. Luottavaisin mielin annan sarveiskalvoni tämän miehen ja saksalais-sveitsiläisen laserkoneen käsiin.

Laserleikkauksen jälkeen elämä jatkuu hyvin nopeasti hyvin tavallisena. Tosin kontaktilajeja ei saa harrastaa muutamaan viikkoon, jottei kävis mitään. Eli nyt on seuraavan 10 päivän aikana pakko käydä paukuttamassa säkkejä ja tyynyjä oikein kunnolla, parin viikon edestä.

Hei hei, rillipiru.

Varoitan kanssamatkustajia jo etukäteen: Siirin silmämeikkileikit tulevat räjähtämään käsiin. Hip hei rajaukset ja varjostukset. Huraa!

Tsekkaa Parhaat palat

Joujou! Ihan nopeasti vaan tässä kouluhommien ohella huomautan, että oikeaan reunaan on ilmestynyt linkki sivulle Parhaat palat, jossa nähtävillä meikäläisen urotöiden top-suoritukset. Lista on varsinkin itseäni varten, mutta pahimmat stalkkarit voi käydä sieltä kurkkimassa paljonko sitä rautaa oikein liikkuu. Ja tavallaan, saahan sieltä käsityksen myös siitä, millaisia tavoitteita Hiirellä on.

Nyt takaisin leikkiprojektidokumentaation pariin. Kouluhommissa on just se hyvä puoli, että kun ne on tehty, ne on tehty. Eikä kenelläkään ole reklamointioikeutta. Huolimattomasti ja kiireessä kirjoitettu oppimispäiväkirja ei aiheuta tuotannollisia ongelmia puolen vuoden päästä. Eikä edes minua kiinnosta enää ensi syksynä minkä arvosanan gradustani sain.

Hetkinen, onko tässä nyt havaittavissa jotain mun-koulu-loppuu-ihan-kohta -haikeutta...?

Käpyruusu sinulle, rakas.

Nuuh nuuh ja hoh-hoijakkaa

Heipä hei! Long time, no see. Long time, no A-B-C!

Siinähän kävi sitten niin, että Siiristä loppui patterit. Tuli väsy. Jäi jopa parit reenit välistä. Ei jaksanut edes kirjoittaa Hiirenvimmaan.

No ei hätää, kyllä tämä tästä. Edelleen väsyttää, mutta oman väsymyksensä tunnustamalla sai kouluhommiin vähän lisäaikaa ja muuta helpotusta, niin ei tarvitse ihan väkisin jaksaa. Eihän tässä nyt dobermannin selässä olla! Ihan vain yritetään saada opintopisteitä ja valmistua. Ja vähän tehdään töitä samalla, niin saadaan voita siihen leivän päälle.

Loma tekisi hyvää. Mutta siihen ei nyt vielä ole mahdollisuutta. Mutta te lomailijat siellä lomillanne, varsinkin jos olette lumisissa paikoissa, niin pitäkää ihanaa.

Tällä viikolla on paljon tätä:


Vaikka siinä onkin hieman järjesteltävää, että joku on aina kotona tasaisin väliajoin kusettamassa ja rapsuttamassa, niin on se ihan siistiä lähteä töiden jälkeen kävelylle, ja saada rötköttävä karvaläjä syliin kun katsoo Tosi etsivää.

Mutta Neiti Luonto hei, mitens olis pikku pakkanen? Jos edes ihan vähän saataisiin elohopea niiaamaan, niin säästyttäisiin paljolta pyyhepyykiltä. Rapamahat.