Matkakuvia Maltalta - Osa 3

  

Pääkaupunki Valletta.

Pormestari.

Sukellusmatkan lisäksi reissumme oli myös ruokamatka, kuten ehkä jo arvasitte. Maltalla annokset ovat isoja ja ruoka kohtuullisen hintaista. Kaikkea löytyy, pastasta purilaisiin, kalasta jänikseen, mutta mielestäni parasta olivat mustekalat, simpukat ja ravut. En ole koskaan syönyt reissussa näin paljon salaatteja. Mutta salaatit eivät myöskään koskaan ole reissussa olleet näin hyviä.

Seafood salad.

Matkan ehkä parasta ruokaa nautimme (Jamie Oliverin ruokalehdenkin fanittamassa) Ravintola Angelicassa, Vallettassa. Jos pitäisi kuvailla millaista ruokaa Maltalainen ruoka on, niin varmaankin juuri tällaista: mereneläviä, rohkeita makuja ja simppelit raaka-aineet. Ja yllätys.

Fenkolilla maustettuja perunoita ja raputäytteinen kalmari.

Rapusalaatti.

Vaniljajäätelöä ja viski-karamellisoituja pop corneja. Huoh!

Matkaopas sanoi ruokakulttuurista näin: Maltalaiset rakastavat ruokaa yhtä paljon kuin he vihaavat liikuntaa. Hyvä Malta! Siinä maa minun makuuni.

 Pikkarainen Mdina, yksi maailman parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja. "Hiljainen kaupunki".

Viimeisenä iltana söimme sushia ravintolassa, jossa oli sushijuna. Lautasia napattiin junasta aina kun jotain herkullisen näköistä meni ohi, ja illallisen hinta määräytyi lautasten mukaan. Eri väriset lautaset maksoivat eri verran, halvimmat alle 2 euroa ja kallein 5 euroa. Mikko tallensi junan videolle.

Jälkiruokapallerot.

Hyvä reissu. Menkää käymään, Malta on kiva.

Söpistelyä taas. Mikkokin on kiva. Mä tykkään Mikosta.

Monikäyttöinen otsalamppu

Ps. Työpyöräilykausi ei ole vieläkään ohi. En tiedä onko se jee vai nöf.

Matkakuvia Maltalta - Osa 2

Niin, siis tämähän oli sukellusreissu.

Sukelluskeskuksen pihassa.

Romuja.

Muija keskittyy.

Sinne vaan, sekaan.

 Tuolla oltiin, pinnan alla.

Seuraava kohde. Gozon saari. Tuosta alas ja tunneliin.

Mikko odottaa jo. (Kuva: Matti Kajala)

 

 (Kuva: Mika Tanninen)

Meikä ja meikän posse. (Kuva: Mika Tanninen)

The Azure Window.

Komeeta.

Taas mentäis. (Kuva: Mika Tanninen)

(Kuva: Mika Tanninen)

Jos rannalta ei päässyt haluttuun kohteeseen, mentiin botskilla.

Veneromuja.

Ja karua. (Kuva: Mika Tanninen)

Nähtiin meritähtiä, pari mustekalaa, mureena (joka ei ollut ollenkaan iloinen nähdessään meidät). Ja paljon kaloja. (Kuva: Mika Tanninen)

Sukellusretkille saimme mukaan ulkosuomalaisia Maltan asukkeja. Mika ja tyttöystävänsä Tia sukeltavat minkä töiltä ehtivät (Tialla 2 vuotta sukeltamista, 200 sukellusta). Ja Markku vetää vaparilla vaikka 30 metriin. Hulluja nuo Maltalaiset!

Kiitos Mika, Tia ja Markku vieraanvaraisuudesta, sukellusseurasta ja -kuvista!

Panorama sukekeskuksen pihasta.

Matkakuvia Maltalta - Osa 1

Lähibiitsi.

 

 Maltalla oli hupsuja parvekkeita.

 

Söpistelyä.

 

Nakki.

 

Lonkeroita.

 

 

Löysä lokakuu

Löl löl löl löl. Löysästi meni lokakuu. Mutta sekopäisen syyskuun jälkeen löysäily on vaan terveellistä.

Köhöm.

Lol lol lol lol loma loma loma. Ja sitten myös arki.

Tavoitteena lokakuulle oli järjissäni pysyminen. Onnistuin! Hyvä minä! Ja mikäs siinä pysyessä kun sai olla viikon lomalla ja lämpimässä, uida kalojen kanssa, syödä sata mereneläväsalaattia ja mustekalan lonkeroita toisensa perään.

Sinne meni, kokonainen kuukausi. Enkä muista siitä mitään muuta kuin loman. Kaikki CrossCombat-tunneilla hankitut mustelmatkin ovat kadonneet. Tumps! Läiskis!

Loppuvuosi menee omalla, tonnin painollaan. Haluan jatkaa leukojen kanssa tapellessa. Ja mikäli tämä heikohko, mutta iltaisin lämmön nostattava, flunssa antaa periksi, juosta vuoden loppuun mennessä 5 km puolessa tunnissa. Se tarkoittaa 6 minuutin kilometrejä. Nyt vauhti on ollut parhaimmillaan 6:24 minuuttia per kilometri. Lisää vauhtia, siis. Mutta olen ottanut käyttöön salaisen aseen nimeltään Juoksusoittolista. Sen nimin on Runrunrun, ja se sisältää kaikenlaista Madonnasta Museen, System of a Downista Coldplayhin.

Niin, ja sitten olis se gradu.

Että semmosta. Kettu kuittaa, eikä mene lenkille.

Mä oon hukannut mun ihmisakkulaturin

Tiedättekö mistä huomaa, että virta alkaa olemaan lopussa? Kun unohtaa toisen tai ehkä kolmannen kerran peräkkäin pestä aamulla hampaat (eikä muista onko nyt toinen vai kolmas kerta). Kun suuttuu ihan viattomista "hei ootko muuten ehtinyt hoitaa tätä?" sähköposteista silmittömästi. "No en ole!"

Kun kouluun pyöräillessään sadattelee koko matkan yhtä kurssia (jota sadattelli neljä kuukautta edellisenäkin lukuvuotena), toivoo, että se menisi mönkään itsestä johtumattomista syistä, että sen saisi vain jättää kesken, koska "ei siitä kuitenkaan mitään järkevää tule".

Kun tukanpesu tapahtuu taas ilman vettä. Kun ei saa yhtä sähköpostia lähetettyä, vaikka sen lähettäminen edistäisi auton pakoputken korjaamista huomattavasti. Kun huomaa sanovansa monta kertaa päivässä "aivan sama, ei kiinnosta", vaikka yleensä kyllä kiinnostaisi.

Kotona asuu kanssani pallero, jolla on ollut kaksi viikkoa elohiiri vasemmassa silmässä. Ei hyvin silläkään mene. Siis muuten menee, mutta silläkin on stressi.

Jotain sentään osaan. Nimittäin viikonloppujen vieton. Viikonloppuisin ei kenkä purista. Silloin on asenteeni kohdallaan. "Kyllä se siitä järjestyy, on aina ennenkin järjestynyt."

Seuraavassa elämässäni haluan olla tuo maailman kurjimman valotaulun nainen. Siinä se vaan heiluttelee kättä ja jalkaa, päivästä toiseen. Maltalla. Jossa on aina lämmin.

No jos tämä viettelevä valomainos ei saa sinua astumaan
sisään Gentlemen's Clubiin, niin ei sitten mikään.

Mielestäni ihmiset, jotka aina odottavat viikonloppua tai kesää, ovat vähän, no, säälittäviä. Mutta niin sitä vaan on tässäkin asiassa nöyrryttävä. On tunnustettava, että on ihan samanlainen kuin kaikki muut, haluaa ihan samoja keskiluokkaisia asioita ja elää ihan tavallista elämää.

Olisipa jo viikonloppu ja hyvä asenne.