tiistai 12. maaliskuuta 2013

Personal best

Tiedättekö miltä tuntuu kun on juuri rikkonut oman ennätyksensä?

No ihan perkeleen hyvältä!

Juoksin 6.1 km 43 minuutissa. Ja siis nyt puhun ihan oikeasta juoksemisesta, en mistään hölkkäämisestä. Alamäissä vähän iisimmin ja ylämäissä kovempaa.

Taidan käydä suihkussa ja pukeutua puhtaana positiivisimpaan t-paitaan mitä maailmasta löytyy.

Onneksi ei tarvitse verrata omaa suoritustaan kenenkään muun suorituksiin kuin omiinsa. Ja onneksi on olemassa läjä erilaisia älypuhelinsovelluksia jotka voi laittaa päälle kun lähtee lenkille ja ne tallettaa sun urotyöt. Koska sitten niistä voi tarkistaa, että edellinen personal best oli viime elokuussa: 5 km 46 minuutissa. Ja tuo oli intervaltreeni.

Tämä oli puhdasta juoksemista.

Kiitos Linkin Park musiikista, nostalgia ja muistot 10 vuoden takaisesta vihaisesta nuorisoelämästä siivittivät minut lentoon. Kiitos Hakkarainen valmennuksesta, kädet pysyivät asennossa ja polvi nousi varsinkin ylämäissä. Kiitos Siiri kovapäisyydestä, siitä ettet kääntynyt aikaisemmin kotiinpäin.


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Suksi akka jäälle

Salainen sopimus itseni kanssa suostua aina mukaan kun joku houkuttelee urheilemaan* kostautui tänään: olen käynyt uimassa, kuntosalilla Rainerin kuntopiirirääkissä ja tunnin hiihtolenkillä isän kanssa.

* Tässäkin sopimuksessa on sellainen pienellä printattu osuus, jossa määritellään koska on sallittua kieltäytyä.

Auringonpaiste järvenjäällä aiheuttaa haasteita kuvaustilanteessa, tähtääminen ei onnistu.
Mutta katsokaa nyt kuinka kaunista tuolla oli!

Luonto on taiteilija.
Kirkas sää ja leuto tuuli oli houkutellut läjän laskuvarjohyppääjiä jäälle. Viuuuuh vaan kuului kun hyppääjä laskeutui alas.

 
 
Huikeaa touhua! Siis sekä tuo hyppääminen että hiihtäminen.

Olen tuplannut 10 vuoden hiihtokerrat tällä kaudella. Jos hiihtäminen on aina noin kivaa, luvun voisi triplata. Mutta nyt vettä, vähintään vartin venyttelyt ja suihkuun. Olen rätti, poikki ja valmis.


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Koiralta opittua

Koirilta voisi oppia paljon muutakin. Mutta keskittykäämme olennaiseen eli kykyyn rentoutua.

  
 
Koira ei koskaan mieti käydessään päiväunille olisiko jotain "tärkeämpää" tekemistä juuri nyt.

 
Ottakaamme oppia. Jos nukuttaa, nuku.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Harvinaista herkkua

Nelijalkainen personal trainer kylässä.

Mahdollisuus lähteä keskellä päivää lenkille.

 
Auringon paiste.

 
Hyvää keskiviikkoa!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hyytävä helmikuu 2013

Huh helmikuuta! Se meni äkkiä.

Koska on turha marista, unohdetaan tyystin että olin melkein 2 viikkoa kipeenä helmikuussa. Fiuu, unhodettu!

 
Hiihdin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. Tai no, kävelin sukset jalassa. Mutta silti!

Tein vain muutaman kuntosalireenin, mutta jos ajattelee että kaksi neljästä olivat erittäin rankkoja, niin prosentuaalisesti tein 50 % pirun rankkoja salireenejä koko helmikuun.

Balettiin pääsin vain kaksi kertaa ja pilatekseen kerran, mutta 2 ja 3 > 0 eikö niin?

Kiitos heiaheia.com-sivuston uuden ominaisuuden, sain kaksi mitallia: 10 kertaa kävely ja 10 kertaa kuntosali vuoden 2013 aikana. Jee!

Yksikään helmikuun tavoitteista ei toteutunut: tankoon ei tullut tippakaan lisäpainoja, PT-kokemus on edelleen kirjoittamatta ja se shaamarin projektikurssikin on kesken. No, ihan sama. Kun terveys menee on pakko keskittyä olennaisuuksiin, eli elokuviin ja syömiseen.

Maaliskuun 2013 tavoitteet:
Olla terve!
Käydä tekemässä 4 kovaa juoksureeniä (liittyy kesän tavoitteeseen Sappeen ylämäkijuoksusta).
Keikistellä marraskuussa ostetussa pikkumustassa.
Suorittaa strategian tentti.
Olla syömättä yhtään kakkua!

Maaliskuu on aloitettu osallistumalla 1 1/2 tunnin kreisiääs-en-pysty-kävelemään-huomenna-mitä-helvettiä reeniin. Jatketaan samaan malliin (paitsi ei ihan heti, sitten kun pystyy laittamaan sukan jalkaan). Kuten heiaheian profiilikuvani vieressä lukee: löllöpylly pois minusta!

 
Hyvää viikonloppua ihanat!


torstai 28. helmikuuta 2013

Sovituskopissa

Minulla on kallis vaatemaku. Rahatilanne ei kuitenkaan anna myöten hard core shoppailua. Tykkään kierrellä kaupoissa, hypistellä. Mutta ostopäätöstä tehdessäni yritän aina ajatella onko kyseinen vaate juuri sitä mitä olen pitkään jo hamuillut. Toisaalta jos löydän jotain erityisen hyvää, saatan ostaa samaa vaatetta useamman kuin yhden.

Vaatekaapistani löytyy tämä paita 2 x valkoisena, 1 x punaisena ja 3 x mustana.
Jumppavaatteet ovat hankala sijoituskohde. Tiedän hyvien urheiluliivien merkityksen, ei tarvita montaa pomppua huonoilla liiveillä ja merkitys on ns. tuntuva. Ja hyvät pomppuliivit maksaa auttamatta vähintään 50 euroa. Mutta olen pihi ostamaan mitään muita liikuntavaatteita. Liikun huononakin viikkona vähintään 4 tuntia, usein peräkkäisinä päivinä. Joten urheiluvaatekertoja pitäisi löytyä kaapista enemmän kuin yhdet. 

Muutokset vaatekoossa ja liikunnan määrä (eli vaatteiden kova kulutus) ajoivat minut ostoksille, tarvitsin uudet jumppahousut. Etsin kireitä housuja joihin muhku bootyni mahtuu, joissa on mukava liikkua ja jotka ovat kivan näköiset. Mission impossible siis.

No ei aivan! Yllättävän hauskoja pöksyjä löytyi, ja kahlasin siis vain alennusrekkejä.

Ensimmäiseksi sovitin Niken täyspitkiä trikoita, joissa oli musta, mattapintainen takapuoli, mutta etupuolella oli kultainen kangas peitetty reikäkankaalla. Lopputuloksena oli kultaisena hohtava ja todella eläväinen pinta. Hauskat byysat, mutta housujen pituus ja turhan selkeästi erottuva keskisauma eivät olleet ihan perrrfect.

Diskopers... eiku diskopallo!
Adidaksen saumattomat caprit ihastuttivat materiaalillaan, värillään ja fiiliksellä. Kipikipi kassalle. Olisi vain pitänyt muistaa kultainen sääntö: kokeile vaatetta myös yhtä kokoa pienempänä. Heti ensimmäisissä balettireenissä housut osoittautuivat liian isoiksi, jouduin nykimään niitä ylöspäin liian monta kertaa. No, onneksi siskolle kelpaa.

Kopissa... ...ja netissä adidas.fi.
Lähdin ostoksille oikeastaan löytääkseni yhdet tietyt housut. Näin ne internetin ihmemaassa, jonkun hemaisevan bloggarin päällä ja ihastuin. Hauska ja epämääräinen kuvio hämäisi varmaan huonotkin kinttumöykyt hyviksi. Löysin ja sovitin housuja kaupassa, mutta ymmärsin kokeilla saman valmistajan samasta Tight fit -mallista yhtä kokoa pienempiä housuja. Ne menivät jalkaan ongelmitta, joten tiesin pienemmän koon olevan parempi. Mutta juuri näistä housusta ei sopivaa kokoa enää löytynyt.

Voittajahousut: Nike Legend Tight Fit
Etsin housuja lopulta noin viidestä urheiluvaateliikkeestä, mutta no luck. Onneksi on internet! store.nike.com ja klikiti klik. Housut maksoivat Niken verkkokaupassa vähän vähemmän kuin muualla, mutta postikulujen jälkeen maksoin housuista noin 5 euroa enemmän nyt kuin mitä olisin maksanut jos olisin löytänyt ne kaupasta.


Aivan sama, ei haittaa! Täydellinen istuvuus, mukavan korkea vyötärö, hauska kuvio ja napakka materiaali (on muuten 50% kierrätetyistä matskuista valmistettu).

Samalta reissulta löytyi myös uudet kesähousut. Vaikka olen monta kesää peräänkuuluttanut löysien "poikapöksyjen" perään, en silti heti lämmennyt näille G-Starin lökäpöksyille. Väri oli muka väärä ja malli liian kummallinen.

Mutta kierrettyäni hetken kaupungilla totesin, että nämä olisivat juuri ne housut, joita olen etsinyt: löysät ja poikamaiset mutta silti istuvat siitä mistä pitää. klassiset väritykseltään jotta niihin voi yhdistää vaikka valkoisen kaulus- tai t-paidan ja asiallisen yläosan ja siistien nahkakenkien kanssa toimisto- ja asiakaskelpoiset.




Ja mikä tärkeintä: ne ovat vähän hassut. Kesä, anna tulla vaan! Näistäkin housuista ostin kahdesta sovittamastani koosta ne pienemmät.

Mitä tästä opimme?
1. sovita aina kahta rinnakkaista kokoa
2. hyvää jaksaa odottaa