Pikapostaus nro 2

Tunti metsässä. Näpit jäässä ja koppa täynnä.

Pikapostaus

Elämäni ensimmäinen gluteeniton suolainen piirakka.

Väkisin - eli vko 41

En olisi alkuviikosta uskonut, että tästä viikosta tulisi näin... ok, tai ehkä jopa hyvä. Alkuviikon kamala migreeni ja sitä seuranneet mahavaivat olisivat voineet pilata koko viikon. Mutta onneksi mahakin rauhottui niin, että jo keskiviikkona uskalsin salille.

Baletti jäi välistä, ja herätyskelloepisodin takia myös perjantain reeni (kävin vain hätäisesti vartin juoksulla kun en ehtinyt muuta). Mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä.

Tosin se täytyy sanoa, että kaikki tekeminen tällä viikolla oli kovan henkisen työn ja taivuttelun takana. Ei paljoa huvittanut, unohdin kamoja kotiin ja tein ihan omituisia reenejä. Ehkä se herätyskelloepisodi olikin täysin Freudilainen lipsahdus, eikä oikeasti vahinko ollenkaan. Hmm....

 

Nyt vielä toteutan tuon luvatun 30 minuutin lihashuollon ja homma on pulkassa.

Urheilumielessä koko viikon voi kiteyttää seuraavaan hienoon biisiin: Where's your HEAD at?!?!?!?

Feeling like a winner

Meikä teki tänään aamusalilla uuden maastavetoenkan: nostin oman painoni verran rautaa maasta, eli 65 kg. Jee!

 

En oikein tiedä onko se nyt niin "kova" suoritus, tuskinpa. Mutta mun mielestä siinä on jotain melkein fysiikan lakien vastaista nostaa oman painonsa verran massaa jostain... Ja silti mä tein sen.

Penkistä punnersin 35 kg. Jouluun mennessä punnerran ainakin 40 kg. Ja nostan maasta 70 kg. Ehkä :)

Etanaa Porvoossa

Huomasin, että kesälomaretkeltä on jäänyt julkaisematta eräs ruokakokemus. Retkemme viimeisessä  kaupungissa, Porvoossa, kävimme syömässä vähän hienommin. Ravintolaksi valitsimme hyviä arvosteluja saaneen Timbaalin.

Etanaravintolana tunnetun ruokapaikan listalla oli yllättävän vähän etanaruokia, eikä alkupalana syödyt perinteiset uunissa paistetut etanat olleet parhaat mitä olen koskaan syönyt. Mutta erittäin hyviä silti.

Erityismaininnan ansaitsevat kuitenkin pääruokamme.

 

Helmikanaa, rucolarisottoa ja parmesankeksi. Erittäin hyvää, ja jollain tavalla kevyen makuista.

 

Possun kanssa oleva etanakastike oli mahtava ja perunakroketit hienosti tehtyjä. Possu suli suuhun.

All in all: suosittelen. Hyvää palvelua, hyvää ruokaa, hyvä viinisuositus. Itse olisin kaivannut enemmän etanaa listalle, mutta ehkä näin ravintolaan saadaan myös ennakkoluuloisia syöjiä.

Hyvä Porvoo. Hyvä Timbaali.

Marja- ja hillohommia

Syksy on saapunut. Ja kesän sadonsäilöntähommat alkaa olla jo ohi.

 

Marjoja sellaisenaan ja hillottuna. Sieniä kuivattuna ja pakastettuna.

Onkohan myöhäistä tehdä vielä maustekurkkuja? Niin ja etikkapunajuuria!

Sinisen ja punaisen pyhä liitto

 

Punajuuria suolapedillä, paistettu kanafilee ja sinihomejuustokastike.

 

Punajuurien reseptin löysin Maku-lehdestä, mutta tuunasin sitä hieman. Koska ajatus oli tarjota puunajuurten kanssa paistetut kanafileet, halusin annokselle ihan oikean kastikkeen. Lisäsin siis alkuperäisen reseptin juustosotkuun kermaviiliin.

 

Kastike:
Kermaviiliä 1 prk
Puoli paketillista Aura-juustoa murusteltuna
Nafti teelusikallinen hunajaa
Mustapippuria
Tuoretta timjamia

 

Uuniin mennessään punajuuret saivat yllätysvieraakseen raa'an sipulin. Sipuli ja punajuuret ovat mahtavia tyyppejä. Eivät maksa juuri mitään, ja muuttuvat kypsyessään ihanan makeiksi.

 

 Ensin otetaan nättikuva jossa kaikki on paikallaan.

 

Ja sitten tuupataan lautaselle lisää soosia.

Simppeliä ja hyvää. Todella hyvää.