Sairrrras lintu

Tylsyyttä. Ja hedaria. Ja vähän kuumetta. Ja todella omituinen lounas.

Salaattia, hapankaalia, avocado, kurkkua. Kalkkunaleikkelettä ja kilohailia. Jälkkäriksi riisikakku maapähkinävoilla.

Öh - eli vko 35

Hyvää: lapa alkoi olemaan jo parempi ja salilla pääsi vähän parempaan hikeen. Juoksureenin tein kahdesti. Huonoa: siinä ne sitten olikin ne viikon reenit. Sellainen "annoin kaikkeni" fiilis jäi kokonaan puuttumaan viimeviikolta.

Tällä viikolla pääsen torstaina pilatekseen ja viikonloppuna rämpimään metsään. Hyvä. Eilen olisi ollut myös baletti, mutta olin Helsingissä. Ostin tämän, mutta tumman violettina:

Lumi Supermarket City Bag

Niin, urheilupostauksessa on laukun kuva... erittäin kuvaavaa viimeviikon meiningistä.

Onkohan lenssu tulossa? Köh köh. Ei ainakaan tänään, pakko mennä siis töihin ja kouluun. Räyh!

Mun tekee mieli hieroo sitä naamaani ja tehdä ääniä...

...aaaah mutakakkuuuuu!!!

Jauhoton tietysti.

Erottele jyvät akanoista ja...

...vaahdota.

Sulata suklaa voihin

Lisää suklaa keltuais-sokerivaahtoon. Ja varovasti valkuaisvaahto myös. Paista.

Viimeisenä vaikein vaihe: odota...

... ja odota. Ainakin vuorokausi. Pistä kakku kylmään niin se ei huhuile.

Nauti!

Resepti löytyi Suolaa ja Pippuria -blogista.

Toistakymmentäkiloa välineurheilua

Tosta ja noin, romut niskaan ja plup plup plup!

Liivi, ilmapullo ja regu. Regu kautta hengitetään. Liivin avulla tasapainotellaan nousu- ja laskunopeutta.

Sukelluksen välineet pitävät ihmisen hengissä. Koska eihän meitä sinne pohjalle ole tarkoitettu.

Dyykattu on. Kuivapuku ja painovyö on vielä päällä. Räpylät, hanskat ja liivi on jo riisuttu.

Kuivapuku pitää kuivana, vesi ei siis koske ihoa kuin paljasta osaa naamasta ja käsiä. Märkäpuku taas kastuu läpikotaisin, mutta siinä ei vesi pääse vatkaamaan edes takaisin. Märkäpuku kastuu kerran ja ihmisen iho lämmittää sen.

Ja näin hyvältä näyttää väliasu. No, pohjalla on kylmä, parempi pukea.

Kaikkien kamojen ostaminen omaksi verottaa lompakkoa vähintään parilla tonnilla, varsinkin jos haluaa kunnon kamat. Mutta onneksi on sukellusseura jonka välinevarastosta voi lainata.

Suhteet kunnossa

Siis lihan suhde muuhun hampurilaisen ainesosaan…

Gluteeniton sämpylä oli yllättävän toimiva. Onneksi hinta on suolainen, ettei tule liian usein ostettua.

Lapaluuongelmia - eli vko 34

Jep ja jop. Ihan hyvä viikko, tavallaan.

Jos unohdetaan se, että viimeviikonloppuna särkenyt lapaluunalunen oli ollut kaksi viikkoa niin kipeä, että maanantaina astelin työterveyteen, sain relaksantit ja särkylääkkeet ja kiellon tehdä mitään mikä kipupistettä ärsyttää (eli painoja 5-10 kiloa kaikesta pois eikä 2,5-5 kiloa lisää kuten piti), niin salireenikin meni tosi hyvin.

Ja jos unohdetaan se, että kuivapukuun tuli vähän vettä ranteista koko ajan, painoja oli liian vähän ja jalkoihin pääsi ilmaa (mikä pilaa asennon ja koko sukellus oli yhtä taistelua), ja ilmaa kului niin maan perkeleesti, niin hyvin meni sukellusreissu.

Juoksu sujui. Aamukuudelta ilma on raikas eikä kukaan häiritse puolen tunnin mäkitaisteluja.

Sovitaanko niin, että vko 34: reeni sujui, jalka nousi ja lauantaina pääsi jopa sukeltamaan?

Hyvää alkanutta viikko kaikille. Nyt on käynnissä meikän viimeinen kesätyöviikko. Sitten alkaa koulu.

Helvetin iso järvi. Ja kolu.

Suomi. Se on maa täynnä metsää ja järviä.

Asun kohtalaisen pienessä kunnassa ison kaupungin juurella. Kuntamme kasvaa ja elintilaa hankitaan useimmiten hakkaamalla metsää, tuttuja ulkoilualueita, matalaksi ja laittamalla sinne taloja. Olen itsekin olen pahoillani siitä, että kun vielä 10 vuotta sitten paikallinen pururata oli oikeasti hiljainen metsäreitti, jossa lenkkeillessä ei kuulunut autojen meteli eikä asutukseenkaan juuri törmännyt, ei siellä nyt ole mutkaa jonne ei ohitustien pauhu ylettyisi ja asutusta on joka paikssa. Mutta sellaista se on kun asuu kunnassa, johon kaikki haluavat muuttaa.

Yksi asia on kuitenkin varma: metsä tästä maasta lopu.

Jos kaipaan sellaista metsää, jossa ei kuulu kuin luonnon omat äänet, voin mennä kauemmaksi. Suomi on täynnä hienoja kansallismaisemia ja samoilualueita. Kuten Helvetin kansallispuisto.

Teimme päiväretken Helvetin kolulle.

Siinä se on. Helvetin kolu. Se on aika hieno. Ja matkaa lähimmältä parkkipaikalta on 2 km. Sopiva kävelymatka vaikka mukana olisi pieniäkin ihmisiä.

Kolun pystyy kiipeämään ylös tai alas. Ei ole vaikeaa. Mutta ainaki ylöspäinmeno tuntui pakaroissa. Hiiop!

Pannukahvin lisäksi mukaan otettiin myös syötävää. Tiedättehän sen ulkoilmanuotioefektin, kun kaikki maistuu helvetisti paremmalta, jopa kummallinen, pihvinmuotoinen makkara. Kuvasta puuttuu juusto.

Pitkospuita. Ra-kas-tan pitkospuita. Aina on pakko kokeilla onko siinä vieressä  oikeasti märkää ja suo. Oli siinä. Ja suopursu tuoksuu.

Vielä yhdet kahvit ja  makkarat vaikka vähän sataa. Tässä olemme siirtyneet Haukkajärven rantaan. Paikalla on myös ruokakatos, mutta sissit on notskilla.

Maisema järvelle on helvetin nätti.

Ajomatkanvarrella kolun parkkipaikalle voi töllistellä näitä.

Kyllä. Se on strutsi. Ja kyllä, ne ovat aivan helvetin (pysytään vieläkin teemassa) isoja lintuja.

Läjä pieniä villisikoja. Niiden hajuun tottuu vartissa. Selkeästi laumaeläin. Ja söpö.

Tämä possu oli coolimpi kuin muut. "Ei tsiisus noita turisteja ja niiden ruohotuppoja. EVVK."

Ja vielä lopuksi kuva, joka pitäisi aina lyödä pöytään siinä vaiheessa, kun asia on ns. loppuun käsitelty ja minä olen oikeassa.

Täten julistan tämän kuvan viralliseksi Ni!-kuvaksi.

Ni!