keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

I <3 kesäloma! Ja ison omenan iso puisto

Helou! Long time, no Atlantic sea.

Sikamaisen työntäyteinen talvi, kevät ja alkukesä on taputeltu. Tap tap. Ja haista paska myös. Olit viedä multa järjen. Nyt olen lomalla. Ja tänäkesänä meikäläisen ja yhteisalttarillekävelijän kesäloma on Loma niin isolla ällällä että maailman suurimman luuserin otsassa helottava ällä on pieni meidän lomaällään verattuna. Nyt on nimittäin käynyt niin, että (mun) eilen, maanantaina 6. heinäkuuta, matkustimme öbaut 24 tuntia ja ländäsimme lopulta Amerikan Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltion pääkaupunkiin, isoon omenaan, New York Cityyn. Täällä sitä nyt ollaan. Omenassa.

Eikä tässä vielä kaikki. Perjantaina lennämme San Franciscoon, jossa hengailemme 3-4 päivää, kunnes vuokraamme auton ja lähdemme road tripille. Trippi loppuu joskus heinäkuun lopussa Las Vegasiin, mistä lennämme kotiin. Mutta siihen on niin kauan aikaa, etten edes osaa ajatella niin pitkälle.



Häädietistämme tulee taatusti suurmenestys 3,5 viikon amerikanmatkailun auttaessa meidän tuhtiin hääkuntoon. (Jos menee plösönä naimisiin, ei kumpikaan voi sitten myöhemmin aukoa päätänsä, että en mä tommosen kanssa naimisiin mennyt. Menithän.)

Kuntosalikamat jätimme kotiin tilanpuutteen (taas yhdet kengät lisää) ja muiden tekosyiden takia (vain Ciscon ja Vegasin hotelleissa on salit). Mutta lenkkarit, lenkkipöksyt ja reenipaidat pakkasimme kyllä, tähtäimessä kaksi urheilusuoritukseksi laskettavaa hölökkää viikossa. Ja jos saa näin ekan (tokan) matkapäivän iltana ennustaa, niin voi hyvinkin olla, että tavoite tavoitetaan.

Matkan ensimmäisenä oikeana päivänä suuntasimme nimittäin NYC:n Central Parkiin lenkille. Kipikipi. Lenkkeily oli kyllä ihan sairaan hyvä keino tutustua puistoon. Kivaa oli, vaikka herra long legs veikin allekirjoittanutta kuin litran mittaa. Hyvä se!



Todisteena lenkistä on kuva, jonka kohtelias ja avulias natiivi (Would you like me to take a picture of the two of you?) otti punottavasta tirpasta ja rennosta karhusta.


Tästä on hyvä jatkaa.

Katsotaan myöhemmin mitä muita todisteita saamme aikaiseksi lomareissulta. Tuleeko otettua kuvia. Varmaan tulee. Mutta tuli tai ei, pidetään lippu korkealla ja otetaan rennosti. Eiks je? Sommoro!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kesäkaudenavaus

"Mökki" on siivottu, sauna on lämmin ja ruoka grillattua. Kesäkausi on avattu!


Tällä(kin) kaudella on luvassa puuhommia, jännitystä kasvimaalla (saadaanko me parsaa?), toivottavasti muutama souteluretki ja lintujen lirkutusta. Onni on olla paikassa jossa luonto on lähellä myös sisätiloissa.

Hyvää vappua ja kevättä, ystävät!



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Myyräntyö

Istutimme maa-artisokkaa kesämökin kasvimaalle viimekeväänä. (Tai no, istuttaminen oli maan möyhäystä ja maa-artisokkapalasten työntämistä multaan. Ja kesämökki on aika vaatimaton sana kuvaamaan Salmelan tilaa. Ja kasvimaa, no, alue jonne on työnnetty rapsuja ja parsaa.) Maa-artisokka kasvatti jykevät varret kesän aikana, ja uskoimme vahvasti sen kasvattaneen myös mukuloita meille syötäväksi.

Kävimme "mökillä" eilen ensimmäistä kertaa viimesyksyn jälkeen, siivoilimme vähän paikkoja ja kaivoimme suursadon maasta. Olimme puoliksi oikeassa. Maa-artisokka oli kyllä kasvattanut paljon mukuloita, mutta ei meille. Artisokkamaasta löytyi mahtavat myyränonkalot, yhdestä isoimmasta mukulassa, jonka kaivoimme ylös, oli käyty jo vähän nakertamassa. Suursato olikin kymmenkunta pikkaraista mukulaa.

Artisokkaa ei siis riittänyt jaettavaksi muille. Mutta keittämällä kaveriksi puolikkaan kukkakaalin saimme aikaiseksi herkullisen alkupalakeiton kahdelle.


Melkein jäi kuva ottamatta, nälkä oli illalla niin kova. Ja soppa niin hyvää. Toivottavasti se myyrä myyränenkin nautti mukuloista. Eikä sen maha tullut liian kipeäksi. Pierunhaju myyränkolossa ei kuulosta kivalta.


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Perheenlisäys



Toimme Dublinista mukanamme ensimmäisen häälahjamme, nimittäin tuon vihreän muumimukin tuossa vasemmalla. Perhe sen vaan kasvaa. Mukana kuvassa myös toiseksi tuorein tulokas, valmistujaislahja siskolta. Vielä pitäisi raivata vitriinistä tilaa vanhuksille. (Joku on levitellyt kauhean määrän viskipulloja muumimukien paikalle. Mitä pirua! Voihan Radamsa!)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Arjen parhaat

Olen jo pitkään yrittänyt esitellä niitä asioita, esineitä tai tuotteita jotka ilahduttavat, parantavat tai helpottavat arkeani. Mutta en ole saanut aikaiseksi. Arki on semmosta. On niin paljon arkisia, ja myös erittäin epäarkisia, asioita hoidettavana, ettei ehdi ehdi edes laittamaan hyvää jakoon. No nyt laitan!

Aloitetaan lempparihaudukkeistani, jotka on valmistanut Clipper.

Detox ja Sleep easy.
Kerään nestettä, toisinaan hyvinkin paljon. Varsinkin sinä aikana kuukaudesta. Enkä pidän siitä pöhöttyneestä ja turpeasta olosta yh-tään. Mutta onneksi ei tarvitse. Clipperin Detox -haude toimii ihan oikeasti. Sitä voi juoda kuumana tai kylmänä, se on hyvää, ja se pistään nesteet liikkeelle. Viuh!

Olen toisinaan huono nukkumaan. Tai huono saamaan unta. Nukuttaa, mutta kun laitan silmät kiinni, ajatukset viuhuvat päässä tuhatta ja sataa. Uni ei tule. Clipperin Sleep easy sisältää mm. kamomillaa ja kanelia, maistuu halaukselle, ja jos nautin sitä mukillisen tai kaksi ennen nukkumaanmenoa, on unen saanti helpompaa.


Sukkanipsut.

Seuraava arjen pelastaja on Supi Sukkanipsu (kyllä: Supi). Nipsut varmistavat, etteivät sukat eksy pareistaan. Nipsujen värikoodeilla voi pitää huolen, että oikea sukka löytää oikean omistajan kaappiin (minulla on punaiset, keltaiset ja valkoiset, kanssa nipsuilijalla siniset, vihreät ja mustat). Ja mikä parasta, ne säästävät järjettömän määrän tilaa kuivaustelineessä. 40-50 cm levyiselle kuivausnarulle mahtuu nipsujen avulla yli 15 paria sukkia. Kelaa hei!

Suoladödö.
Sen lisäksi, etten nuku, hukkaan sukkiani ja turpoan, hikoilen aika paljon. Ihana nainen. Vaadin deodoranteilta paljon. Mutta jos meikäläinen, Hiida Hiikikainalo, voi käyttää suoladödöä, niin sitten voi moni muukin. Ja syitä vaihtaa myrkkymömmöt luonnolliseen suolaan löytyy vaikka kuinka paljon. Jokainen lukekoon itse.

Myönnän, ettei suolakivi ole ainoa deodorantti jota käytän, mutta se kuuluu silti vakikalustoon. Suosittelen kaikkia edes kokeilemaan. Kivi kestää kauemmin kuin mikään muu deodorantti, se ei sottaa vaatteita eikä sen tuoksu (mikä tuoksu?) riitele muiden hajusteiden kanssa. Eikä se aiheuta syöpää.

Arjen parhaita löytyy lisää, mutta en nyt esittele kaikkia kerralla. Parasta jaksaa odottaa.