Täys kymppi!

Vaikka kuinka etukäteen jännitti, niin kuten ilmeestä saattoi päätellä, lauantain 10 kilometrin juoksu Forssan suvi-illassa meni täydellisesti! Tavoitteenani oli juosta koko matka, ja minähän juoksin.

Lähdimme reenikaverini Annan kanssa ajelemaan kohti Forssaa lauantaina puolilta päivin. Matkalla kävimme ainakin kahdesti kaupassa, jännittäminen aiheutti kassajonosekoilua ja jäätelönhimoa. Tiputimme saunakamat ja ruokaostokset illanviettopaikkaan, jossa paikallinen juoksuporukka HC-Nivunen oli valmistautumassa juoksemaan puolimaratonin, ja siirryimme hyvissä ajoin määränpäähän, Forssan keskustaan.

Matkaselfie.

Vaikka aurinko paistoi, oli ilma todella kolea. Joten pitkät kompressiosukat, paksut trikoot, pitkähihainen paita ja sen päällä tapahtuman oma t-paita eivät olleet yhtään liioittelua.

10 kilometrin juoksijoiden lähtö oli klo 15:30. Ennen lähtöä jumpattiin koko osallistujajoukon kanssa alkulämmöt Forssan voimistelijoiden avustuksella. Sitten ryhmiydyttiin, nopeat eteen, hitaat taakse, ja LÄHTÖ!

Ensimmäiset kaksi kilometriä haeskelin hyvää askelta, mutta aika pian alkoi homma rullaamaan. Anna piti huolen ettei meidän vauhti kiihtynyt liikaa. Hyvä Anna! Yksin olisin lähtenyt kiitämään aivan liian lujaa, hyytynyt ja pettynyt. Nyt vauhti pysyi tasaisena ja rauhallisena. Juoksua varten olin koonnut lähinnä Madonnan tanssibiisejä täynnä olevan soittolistan korviini pauhaamaan, ja hyvä niin. Juoksu tuntui helpolta ja hauskalta, kiitos Annan ja Madden.

Nörtit rakastaa kaavioita. Vaikka viiva menee alaspäin, vauhtimme kiihtyi.

Noin puolessa välissä oli juomapiste ja samalla käännyttiin juoksentelemaan omakotitaloalueille. Paikallisten kisakatsomot omakotitalojensa pihoissa saivat hymyn huulille, ja tunnelma oli koko kisan ajan korkealla. Puolen välin jälkeen uskalsimme kiihdyttää tahtia, ja vauhti kiihtyi ihan loppuun asti. Viimeinen kilometri oli nopein, ja pystyimme jopa huikeaan loppukiriin viimeisellä suoralla ennen maalia. En ole ehkä koskaan juossut niin lujaa kuin ne viimeiset metrit.

Kati 1:02:51. Siiri 1:16:32. Anna 1:16:40.

Maalissa olo oli mahtava! Juoksu meni nappiin, olimme hengissä, mihinkään ei sattunut, ja alitimme jopa no-olis-se-siistiä-mutta-ei-me-varmaan-pystytä -tavoitteemme 1:20:00. Hyvä CitySorsat Tampere! Juoksun jälkeen tuli nopeasti kylmä, joten haimme autolta lisää vaatetta, menimme syömään kisasoppaa ja sitten odottelimme puolikkaan juoksijat maaliin.

Loppuillan taputtelimme toisiamme selkään, saunoimme ja söimme yhdessä Nivus-porukan kanssa. Kiitos vieraanvaraisuudesta! Ja lihasta!

Nam nam nam!

NAM!

Mielestäni reissu ei olisi voinut mennä enää paremmin. Jäi niin hyvä mieli, ettei mitään rajaa.

Kuka olisi uskonut: entinen juoksun vihaaja on vihdoin alkanut ymmärtää, mikä juoksemisessa viehättää.