 |
tiistai 27. marraskuuta 2012
Aamupala on päivän tärkein ateria
Ja sunnuntai viikon ihanin päivä.
Ainakin jos sen aloittaa kunnon aamupalalla.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Joku tästäkin nauttii
Vuoden pimein aika on saanut otteen minustakin. Ei jaksa. Nukuttaa. Öh.
Miksi nykyajan ihminen on niin helvetin tyhmä, että me järjestämme itsellemme suurimman kiireen aikana, jolloin mikään ei kasva ja kaikki on pimeää?
Mutta. Aina löytyy joku tyyppi, joka tästäkin nauttii. I would like you to meet Neiti Kaktus. Varrenpätkät nappastu omaan purkkiin muistaakseni Mummin kaktuksesta. Mukana Siirin menossa kohta 10 vuotta, ja saldona ehkä kaksi kukkaa.
Ja katsokaa häntä tänään!
Mikä värien loisto! Ja nuppuja on ainakin kymmenen vielä puhkeamatta.
Kukka on niin ihana, että otin sen tähän tietokoneen viereen, ruokapöydälle. Ehkä raportti Kaupallisten OLAP-työkalujen vertailusta tulee valmiiksi kun on purkillinen Cheerleadereitä vieressä.
Miksi nykyajan ihminen on niin helvetin tyhmä, että me järjestämme itsellemme suurimman kiireen aikana, jolloin mikään ei kasva ja kaikki on pimeää?
Mutta. Aina löytyy joku tyyppi, joka tästäkin nauttii. I would like you to meet Neiti Kaktus. Varrenpätkät nappastu omaan purkkiin muistaakseni Mummin kaktuksesta. Mukana Siirin menossa kohta 10 vuotta, ja saldona ehkä kaksi kukkaa.
Ja katsokaa häntä tänään!
 |
Kukka on niin ihana, että otin sen tähän tietokoneen viereen, ruokapöydälle. Ehkä raportti Kaupallisten OLAP-työkalujen vertailusta tulee valmiiksi kun on purkillinen Cheerleadereitä vieressä.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Perusmeininki - vko 46
Ei kummempia. Kauhee kiire. Ei ehdi mitään muuta kuin koulua, töitä ja pikkujouluja.
Kauheen raskasta. Koska ois loma? Ja missä?
 |
Kauheen raskasta. Koska ois loma? Ja missä?
tiistai 13. marraskuuta 2012
Snif - eli vko 45
What can I say...
No sanotaan se, että torstaina tein uudet enkat penkissä, 40 kg, ja myös rinnallevedossa, jonka olin edellisellä viikolla opetellut, ja jossa en silloin saanut 30 kg suoritettua, koska pää ei kestänyt. Nyt kesti 30 kg, mutta ei 35 kg, ehkä seuraavalla kerralla. Juoksureeniä en tehnyt, kävin vai reippaalla kävelyllä. Oli dedä dii dukossa jotenkin... ei tehnyt mieli hengästyä.
Ihminen on kyllä erikoinen kapistus. Se mihin kroppa pystyy. Siis on tietysti noi kaikki synnyttämiset ja muut oikeat urotyöt. Mutta niiden lisäksi paljon muuta. Olen syksyn aikana todennut ehkä kymmennen kertaa, että 99% se on mieli joka haraa vastaan ja väittää ettei joku asia ole mahdollista, ei kroppa. Ihminen itse päättää mihin pystyy, eikä edes kokeile. Sairastelunkin jälkeen tulee taas hyvä meininki. Toki se voi vaatia 45 minuuttia pilatestunnin alusta, ennenkun se kroppa antaa periksi, mutta kyllä se sieltä tulee.
Voisin aiheesta jauhaa enemmänkin, ehkä joskus jauhanki. Nyt menen luennolle, jolla suuret ja mahtavat kertoo mulle pienelle ja mitättömälle miten asiat on.
Sommoro!
No sanotaan se, että torstaina tein uudet enkat penkissä, 40 kg, ja myös rinnallevedossa, jonka olin edellisellä viikolla opetellut, ja jossa en silloin saanut 30 kg suoritettua, koska pää ei kestänyt. Nyt kesti 30 kg, mutta ei 35 kg, ehkä seuraavalla kerralla. Juoksureeniä en tehnyt, kävin vai reippaalla kävelyllä. Oli dedä dii dukossa jotenkin... ei tehnyt mieli hengästyä.
 |
Ihminen on kyllä erikoinen kapistus. Se mihin kroppa pystyy. Siis on tietysti noi kaikki synnyttämiset ja muut oikeat urotyöt. Mutta niiden lisäksi paljon muuta. Olen syksyn aikana todennut ehkä kymmennen kertaa, että 99% se on mieli joka haraa vastaan ja väittää ettei joku asia ole mahdollista, ei kroppa. Ihminen itse päättää mihin pystyy, eikä edes kokeile. Sairastelunkin jälkeen tulee taas hyvä meininki. Toki se voi vaatia 45 minuuttia pilatestunnin alusta, ennenkun se kroppa antaa periksi, mutta kyllä se sieltä tulee.
Voisin aiheesta jauhaa enemmänkin, ehkä joskus jauhanki. Nyt menen luennolle, jolla suuret ja mahtavat kertoo mulle pienelle ja mitättömälle miten asiat on.
Sommoro!
maanantai 12. marraskuuta 2012
Mä oon niin onnellinen
Kahden viikon sairastelun jälkeen ensimmäinen (ja ihanan infernaalinen) balettitunti. Tunnin teemana "ja pysyy, pysyy, pysyy, älkää tulko alas kokojalalle…" ja kärkitossutouhuja viimeinen vartti. Mun kintut on niin väsyneet että ne tärisee. Ja varpaita kuumottaa.
Voi että kun oli ihanaa! Niin ihanaa että oli pakko ottaa spontaani "mä oon niin onnellinen" kuva tanssisalin eteisessä.
Hyvää maanantaita!
Voi että kun oli ihanaa! Niin ihanaa että oli pakko ottaa spontaani "mä oon niin onnellinen" kuva tanssisalin eteisessä.
Hyvää maanantaita!
lauantai 10. marraskuuta 2012
I've been a bad girl
Pekonihampurilainen (ilman sämpylää) hujahti nassuun hetkessä. Kuten myös valkosipulidippi. Mutta ei siinä vielä kaikki. Ei suinkaan, pääpahis on vielä esittelemättä. Nimittäin lautasella oli myös… ranskalaisia.
Ei ole enää.
Voi tsiisus kuinka hyvältä pahuus välillä maistuu.
Ei ole enää.
Voi tsiisus kuinka hyvältä pahuus välillä maistuu.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Paistamatta kypsä Ceviche
Olen ruokaohjelmien keskisuurikuluttaja. Katson hyvin käsikirjoitettuja kokkiohjelmia, koska haluan oppia uusia ruokalajeja ja valmistustapoja ja inspiroitua erilaisista tavoista käsitellä raaka-aineita.
En itse olisi varmaan lähtenyt yrittämään perjantai-iltana, työviikon päälle, täysin uutta ruokalajia, mutta onneksi minulla on hyvin vähän sananvaltaa keittiössämme. Perjantaina alkupalaksi teimme siis ensimmäistä kertaa ikinä Cevicheä.
Resepti löytyi Amazonista tilatusta keittokirjasta Wahaca - Mexican food at home. Ja voi että kuinka helppoa tuon eksoottiselta kuullostavan alkuruuan teko olikaan. Ja kuinka hyvää siitä tuli!
Teimme Cevicheä saman viikonlopun aikana kahdesti. Ja kuten tapaamme kuuluu, poikkesimme alkuperäisestä reseptistä joiltain osin. Kevätsipuli muuttui tavallisiksi pikkusipuleiksi (niitä oli jääkaapissa, kevätsipulia ei), limemehu sitruunamehuksi (sama syy kuin edellä) ja jätimme kirjassa mainitut tortillasipsit kokonaan tekemättä. Kirjan reseptissä oli mukana teelusikallinen seesamisiemenöljyä, mutta sitä kokeiltuamme totesimme, että parempaa tuli ilman.
Lohi ja avocado Ceviche (alkupala neljälle)
300 g lohta
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
loraus oliiviöljyä
2 pikkusipulia
1-2 chiliä (riippuen omasta mausta ja chilien voimakkuudesta)
1 tl soijakastiketta
nippu tuoretta korianteria
1 avocado
Pilko lohi, sipulit, chilit ja korianteri pieniksi kuutioiksi ja silpuksi ja nakkaa kaikki samaan kippoon. Heitä perään mausteet, mehu ja öljy. Sekoita ja lisää sitruunamehua tai öljyä jos sotku näyttää "kuivalta". Huomioi, että sitruunamehu kypsyttää kalan, sitä täytyy siis olla joka paikassa. Laita kippo jääkaappiin tekeytymään, 10 minuuttia riittää.
Ennen tarjoilua pilko avocado lautaselle ja asettele sotku avocadon päälle.
Siinä se. Sevitse.
Pahoittelen huonoja kuvia, superkamera on huollossa eikä pikkuruinen Ixus-pokkarini meinaa oikein pärjätä vähenevässä valossa.
En itse olisi varmaan lähtenyt yrittämään perjantai-iltana, työviikon päälle, täysin uutta ruokalajia, mutta onneksi minulla on hyvin vähän sananvaltaa keittiössämme. Perjantaina alkupalaksi teimme siis ensimmäistä kertaa ikinä Cevicheä.
Resepti löytyi Amazonista tilatusta keittokirjasta Wahaca - Mexican food at home. Ja voi että kuinka helppoa tuon eksoottiselta kuullostavan alkuruuan teko olikaan. Ja kuinka hyvää siitä tuli!
Teimme Cevicheä saman viikonlopun aikana kahdesti. Ja kuten tapaamme kuuluu, poikkesimme alkuperäisestä reseptistä joiltain osin. Kevätsipuli muuttui tavallisiksi pikkusipuleiksi (niitä oli jääkaapissa, kevätsipulia ei), limemehu sitruunamehuksi (sama syy kuin edellä) ja jätimme kirjassa mainitut tortillasipsit kokonaan tekemättä. Kirjan reseptissä oli mukana teelusikallinen seesamisiemenöljyä, mutta sitä kokeiltuamme totesimme, että parempaa tuli ilman.
 |
300 g lohta
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
loraus oliiviöljyä
2 pikkusipulia
1-2 chiliä (riippuen omasta mausta ja chilien voimakkuudesta)
1 tl soijakastiketta
nippu tuoretta korianteria
1 avocado
Pilko lohi, sipulit, chilit ja korianteri pieniksi kuutioiksi ja silpuksi ja nakkaa kaikki samaan kippoon. Heitä perään mausteet, mehu ja öljy. Sekoita ja lisää sitruunamehua tai öljyä jos sotku näyttää "kuivalta". Huomioi, että sitruunamehu kypsyttää kalan, sitä täytyy siis olla joka paikassa. Laita kippo jääkaappiin tekeytymään, 10 minuuttia riittää.
Ennen tarjoilua pilko avocado lautaselle ja asettele sotku avocadon päälle.
Siinä se. Sevitse.
Pahoittelen huonoja kuvia, superkamera on huollossa eikä pikkuruinen Ixus-pokkarini meinaa oikein pärjätä vähenevässä valossa.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Lenssulomat - eli vko 43-44 potilaskertomus
Lenssu. Nyt se sitten tuli. Ja kunnolla.
Taistelu lenssua vastaan alkoi jo toissaviikolla. Koska viikonloppuna oli oltava kunnossa, pidin kahden päivän lenssulepin. Tein kouluhommia kotona. Enkä urheillut. Viikonloppuna leivoin ja leivoin ja söin leipomuksia.
Ja maanantaina kärsin elämäni hedarista, baletti jäi väliin :/ Mikä oli iso virhe. Väsyneenä, stressaantuneena ja pääkipuisena olisi kannattanut vaan mennä balettiin, sinne ne kivut ja väsymykset olisivat jääneet. Mutta kuten aikaisemmin totesin, stressaantuneena tekee huonoja päätöksiä.
Loppuviikko oli napakkaa reenaamista. Kun lötköttää nuhasena sohvalla, kuvittelee helposti että kaikki tehty työ menee parissa päivässä pilalle. Mutta onneksi tällä kertaa kävi päinvastoin: tiistain ja torstain salireeneissä tuli rikottua entisiä ennätyksiä, perjantain reeni Rainerin kanssa meni tosi hyvin ja jopa lauantaina revin itsestäni viimeisetkin mehut irti.
Lauantaina iltapäivästä nousi kuume, norsu muutti naamanpäälle ja sunnuntaina olin jo niin epätoivoinen, että odotin tunnin terveyskeskuksen penkillä saadakseni helpotusta. Joka tuli antibioottikuurin muodossa.
Täällä sitä nyt sitten köllötellään. Saikulla. Köllöti köllöti.
Huomenna menen kyllä töihin. Ja kokeilen miltä urheilu tuntuu, joko leppoisan saleilun merkeissä, tai ehkä teenkin vain kävelylenkin.
Taistelu lenssua vastaan alkoi jo toissaviikolla. Koska viikonloppuna oli oltava kunnossa, pidin kahden päivän lenssulepin. Tein kouluhommia kotona. Enkä urheillut. Viikonloppuna leivoin ja leivoin ja söin leipomuksia.
Ja maanantaina kärsin elämäni hedarista, baletti jäi väliin :/ Mikä oli iso virhe. Väsyneenä, stressaantuneena ja pääkipuisena olisi kannattanut vaan mennä balettiin, sinne ne kivut ja väsymykset olisivat jääneet. Mutta kuten aikaisemmin totesin, stressaantuneena tekee huonoja päätöksiä.
Loppuviikko oli napakkaa reenaamista. Kun lötköttää nuhasena sohvalla, kuvittelee helposti että kaikki tehty työ menee parissa päivässä pilalle. Mutta onneksi tällä kertaa kävi päinvastoin: tiistain ja torstain salireeneissä tuli rikottua entisiä ennätyksiä, perjantain reeni Rainerin kanssa meni tosi hyvin ja jopa lauantaina revin itsestäni viimeisetkin mehut irti.
Lauantaina iltapäivästä nousi kuume, norsu muutti naamanpäälle ja sunnuntaina olin jo niin epätoivoinen, että odotin tunnin terveyskeskuksen penkillä saadakseni helpotusta. Joka tuli antibioottikuurin muodossa.
Täällä sitä nyt sitten köllötellään. Saikulla. Köllöti köllöti.
Huomenna menen kyllä töihin. Ja kokeilen miltä urheilu tuntuu, joko leppoisan saleilun merkeissä, tai ehkä teenkin vain kävelylenkin.
perjantai 2. marraskuuta 2012
29/32
Pyydän jo nyt anteeksi verkkokalvoiltanne. Mutta siltä varalta, että tämä kertaa jää ainoaksi, halusin ottaa todisteen siitä, että minä, Tiina Siiri Sofia, olen ostanut ja mahtunut koon 29/32 farkkuihin.
 |
Hyvä perse! Siis merkityksellä hienoa, hyvin tehty. Eli pilkku tuonne väliin. Hyvä, perse!
torstai 1. marraskuuta 2012
Vink vink ja pitäisikö...
Sähköpostiini kolahti (tai paremminkin suhahti... latautui... ilmestyi ääneti) ilmoitus Fashionologyn syntymäpäivistä: 3 vuotta, 30% alennusta kaikesta.
Olen tilannut koruja Fashionologystä ainakin kerran, silloin tilasimme siskon ja pikkuveljen silloisen tyttökaverin kanssa kimpassa killuttimia. Homma toimi moitteettomasti, korut olivat kauniisti pakattu ja sain jopa yllätyslahjan! Korut ovat kestäneet aikaa, ovat edelleen hyvässä kunnossa, vaikka pyssykaulakorua käytän viikottain, joskus päivittäin.
Lahjalistapostauksessa ehdinkin jo hehkuttaa risti- ja lintusormuksia, mutta hei, vähänkö nämäkin on hienoja!
Olen superlaiska vaihtelemaan korvakoruja ja todella äkäisen nikkeli-kurametalliallergiani takia, en voi käyttää mitään pimpelipompelikorvakoruja. Olen ostanut ehkä yhden parin viimeisen viiden vuoden aikana. Mutta nämä ovat hienot!
Kokoja tutkiessani totesin, että pieniranteiseksi naiseksi (verkkokaupan koko S) olen aika paksusorminen, sormuskokoni on 8, eli toisteksi suurin. Mun arvomaailma meni nyt ihan uusiksi: en enää lainkaan osaa arvioda voinko käyttää fraasia "I'm not fat, I'm just big boned?
Pitäisiköhän antaa itselleen lahja?
Olen tilannut koruja Fashionologystä ainakin kerran, silloin tilasimme siskon ja pikkuveljen silloisen tyttökaverin kanssa kimpassa killuttimia. Homma toimi moitteettomasti, korut olivat kauniisti pakattu ja sain jopa yllätyslahjan! Korut ovat kestäneet aikaa, ovat edelleen hyvässä kunnossa, vaikka pyssykaulakorua käytän viikottain, joskus päivittäin.
Lahjalistapostauksessa ehdinkin jo hehkuttaa risti- ja lintusormuksia, mutta hei, vähänkö nämäkin on hienoja!
 |
| Alennuksen jälkeen hinta 44e. |
 |
| Alennuksen jälkeen hinnat 32 ja 25 e. |
Olen superlaiska vaihtelemaan korvakoruja ja todella äkäisen nikkeli-kurametalliallergiani takia, en voi käyttää mitään pimpelipompelikorvakoruja. Olen ostanut ehkä yhden parin viimeisen viiden vuoden aikana. Mutta nämä ovat hienot!
 |
| Alennuksen jälkeen hinta 42 e. |
Kokoja tutkiessani totesin, että pieniranteiseksi naiseksi (verkkokaupan koko S) olen aika paksusorminen, sormuskokoni on 8, eli toisteksi suurin. Mun arvomaailma meni nyt ihan uusiksi: en enää lainkaan osaa arvioda voinko käyttää fraasia "I'm not fat, I'm just big boned?
Pitäisiköhän antaa itselleen lahja?
Ihan äässistä
Ihan nopsaan vain tässä tämmöisen asian että...
Nelliina, joka on yksi suosikkibloggaajistani, eikä vain sen takia että kellohameet on ihania ja Tampere rokrok, kirjoitti sekä salimasennuksesta että reisimasennuksesta täällä.
Olen lukenut viime viikkoina Lihastohtorin blogia. Blogi on mielestäni a. asiantunteva b. järkevä ja c. ihan hauska. Vaikka periaatteessa mitään tietoa ei saisi vaan nielaista purematta, Lihastohtorin tarinat menevät nielustani lähes möyhentämättä läpi. Yhtä möyhentämättä kuin sen, että jos Emäntä sanoo että luomu on oikea tapa viljellä, niin sitten se on. Koska tiedän, että Emäntä tietää. Tohtori tietää.
Lihastohtori on kirjoittanut myös pyllystä. Ja siitä miksi sitä kannattaa harjoittaa ja miten. Nelliinaa harmittaa kun reidet kasvaa ja pylly ei. Ja tohtori kertoo, että reisiä käytetään liikaa tekemään pakaroiden hommia.
Mä palaan vielä aiheeseen joskus, koska olenhan pyllynaisia, mutta lyhyesti: opettele käyttämään pakaraa. Varsinkin jos olet lattapeppu. Pistä kehosi yksi suurimmista lihaksista töihin niin saat täytettä takataskujen alle.
Vielä yksi kuva, tämän löysin tohtorin blogista. Tämä kuva kiteyttää mun pointin: pylly tykkää työstä. Ja mä tykkään pyllyistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)