maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin myös Siirin massakausi.

"Kehonrakentajilla on tapana olla joko massakaudella tai dieettikaudella. Tämä tarkoittaa, että massakaudella lisätään lihasmassaa ja dieettikaudella yritetään vähentää massakaudella kehoon kertyneitä rasvoja. Massakaudella kehon energiatasapaino pyritään pitämään positiivisena kun taas dieetillä sen on oltava negatiivinen." [1]

No hei, kamoon. Enhän minä nyt oikeasti ole millään massakaudella ollut! Ei, minun painoni on noussut ihan ilman yrittämistä.

Siis juttuhan on mennyt niin, että viime vuoden loppupuolella havaitsin turpoavani. En nyt mitenkään hurjasti, voi olla että jopa niin vähän, etteivät muut sitä huomanneet. Mutta minä tiesin. Ja syy turpoamiseen oli ihan selvä: söin liikaa.

Tiesin millaiset korjausliikkeet voisivat pysäyttää turpoamisen. Keskustelin niistä itseni kanssa, mutta tulimme siihen tulokseen, etten ollut valmis tekemään niistä yhtäkään. Miksi? Koska minua väsytti. Vuosi vaihtui ja työmäärä melkein tuplaantui, siis sekä työ-työ että koulutyö. Stressi kasvoi. Väsytti vieläkin enemmän. En ollut missään nimessä valmis vahtimaan syömistäni. Sitä paitsi, kävin reenaamassa niin paljon, että paisuminen pysyi kurissa.

Maaliskuun toiselle viikolle osui kaksi suurta koulutyödedistä, joita väänsin ja käänsin. Pusersin itsestäni samassa mankelissa myös toisen version gradusta proffalle tarkastukseen. Ja vihdoin sain viettää ensimmäisen kouluvapaan viikonlopun puoleen vuoteen. I-ha-naa!

Viikko "koululomaa" siihen meni, mutta sain nuppini taas oikeaan asentoon. Ja samalla syntyi päätös: paisuminen loppuu nyt, on aika pikku kiristyksen.

Otetaan tähän väliin pieni taulukko. Taulukkoon kirjatut Maaliskuu 2014 -tulokset on mitattu maanantaiaamuna 31.3. ennen aamupalaa. Suluissa oleva luku Vyötärö-rivillä on mitattu n. 5 cm vyötärön alapuolelta, eli siitä mihin farkkumuffarit syntyy (joka ainakin itselläni on se leveyspiiri johon rasva kertyy, ei niinkään vyötärö). Ja Tissi-rivillä taas rintojen alta. Erotus-rivillä on verrattu Heinäkuun 2013 lukuja Maaliskuun 2014 lukuihin.



Kesäkuu 2012Lokakuu 2012Heinäkuu 2013Maaliskuu 2014Erotus
Paino68656467+3 kg
Vyötärö74696871 (91)+3 cm
Lantio1019899101+2 cm
Pylly1029999100+1 cm
Reisi62605960+1 cm
Käsivarsi3130.53031+1 cm
Rinnat9290.58890 (76)+2 cm












Olin arvioinut painoni nousseen 1,5 - 2 kg, ja olin oikeassa. Tuo heinäkuun 64 kg on ollut alin mitä olen aikuisena ikinä painanut (en tiedä mikä ripuli tuota lukua on edeltänyt). Yleensä vaaka on näyttänyt 65 ja risat. Mistään katastrofista ei siis ole kyse. Kaikki "uudet farkut" sopii edelleen, ja lisääntynyt lihasmassa (kiitos (?) salireeni ja plussakalorit) yläkropassa ovat varmaan osasyyllinen painon nousuun. Mutta nyt saa kyllä riittää.

Haluni kiristellä ovat lähes kokonaan turhamaisia. Olen saanut säännöllisellä reenaamisella aikaan ihan kivan ja lihaksikkaan kropan aikaiseksi, mutta sitä ei pääse esittelemään, koska sen päälle on kerääntynyt vähän muffinssia ja sellureittä. Olisihan se nyt ihanaa olla tikissä! Jos sitä vaikka pääsee kesällä lähtemään jonnekin, missä kekkuloida pikineissä. Kekkuli!

Toinen syy on ihan muuta: jumaleisson kuinka vaikeaa on vetää leukoja kun ylimääräiset kolme kiloa repussa vetämässä maata kohti. Syksyllä tehty pohjatyö on vaarassa valua hukkaan.

"Tarve" kiristelyyn on siis todettu. Ja motivaatio on kohdallaan. (Ja uusi kausi Suomen Suurin pudottaja  -ohjelmaa alkoi juuri sopivasti pitämään motivaation kohdillaan). Mutta miten se kiristely nyt sitten tapahtuu? Konkretiaa kehiin, hei!

Aion yksinkertaisesti korjata, mitä tiedän tehneeni väärin, eli poistan arkiravinnosta turhat veke:
1. Ei enää leipää, riisiä tai perunaa lounaalla.
2. Iltaruualla riisiä, nuudeleita tai maissipastaa vain jos on reenipäivä (eli aika usein, mutta silti).
3. Nälkä ei saisi tulla missään vaiheessa päivää, eli iltapäivän välipala kehiin.
4. Karkkipäivä on vain kerran viikossa.

Kolmas sääntö on yksi tärkeimmistä. Olen tullut siihen tulokseen, että jos tulen töistä kotiin nälkäisenä, jää nälkä päälle, vaikka söisin täyttävän iltaruuan. Hamuilen siis koko loppuillan ruokaa. Korjausliike sisältää muutoksen aamurutiiniin. Jugurttirahkapurkin sijaan syön aamupalaksi puolikkaan jugurahkan ja puolikkaan rahkan marjojen ja pähkönöiden kanssa, ja toiset puolikkaat pakkaan evääksi töihin. Iltapäivällä syöty rahka-annos pitää nälän poissa kotiin asti. Eikä minun tarvitse nähdä mitään extravaivaa välipalan valmistamisen suhteen.

Neljäs sääntö on myös tärkeä. En pidä dieetti-ajattelusta, en yhtään. En halua määritellä mitään ajanjaksoa, jonka aikana syön eritavalla kuin muuten, kiellän itseltäni jotain ja pakotan puputtamaan jotain muuta. En siis nytkään aio ryhtyä tipattomalle, tai sanoa ei sipseille peli-illassa, tai nahistella pelkkää salaattia kesän juhlissa. Karkkipäiväni ei myöskään ole mikään diettaajien rakastama "mättöpäivä", jolloin naamarin ajetaan väkisin kaksi pizzaa ja yksi lasagne, kun muina päivinä syödään raejuustoa ja kanasalaattia. No way! Karkkipäivä on vain symbolinen nimitys sille, että yksi päivä viikossa herkuttelua riittää. Jos lauantaina on menossa tupareihin, ei perjantaina tehdä poppareita leffaevääksi. So simple.

Arkielämän hyvillä asetuksilla pääsee jo pitkälle, olen varma siitä. Liikuntaa en aio lisätä mitenkään merkittävästi. Mutta yritän löytää jonkun hauskan juoksutapahtuman johon tähdätä, jotta syksyllä hyvälle maistuneet juoksulenkit jatkuisivat keväälläkin. Ja kun aamupakkaset loppuvat, aloitan työmatkapyöräilyn. Sitä voisi kuvitella, että jos jaksaa pyöräillä 13 km töihin ja takaisin edes muutaman kerran viikossa, voisi siinä sotkiessa edes jokunen rasvatippa tirahtaa.

Jos minulla olisi pokkaa, pyytäisin yhteisvelallista ottamaan Ennen-kuvan itsestäni. Mutta nyt ei kyllä pysty. Tämä maanantai on toisaalta täydellinen aika aloittaa kiristely, ja toisaalta ihan kamala. Imin itseeni kamelin verran nestettä viime viikonlopun aikana, söin pellollisen riisiä (ah, sushi) ja kokonaisen naudan (ah, pippuripihvi ja jäätelö). Menkat on tulossa, olo on pöhö ja turpo. Ja tiedän tämän olotilan jatkuvan koko viikon, pahentuvan entisestään. Huomenissa alkaa jatkuva nälkä ja kiukku, ja viikonloppuun mennessä olen valmis sekä a. syömään taas kokonaisen naudan, mieluiten ranskalaispedillä että b. kittaamaan isoimmatkin pojat pöydän alle. Ah, hormonitoiminta.

Nyt vain pää kylmänä, Siiri! Seuraat sääntöjäsi ja otat rauhassa.

PS. Tekstiä piristämään vielä kuva tilasta, jossa kirjoitan. Tämä on siis Tampereen yliopistolla Pinni B -rakennuksessa sijaitseva nörttien tila Oasis, jossa saa hengailla ja tehdä kouluhommia (myös muut kuin nörtit). Ihan jees.

 

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ottaako neiti Nörtti pähkinöitä?

No kyllä!


Pähkinöitä, yllättävän pieni määrä hyvää suolaa, vähän chilijauhetta ja alle 10 minuuttia grillivastuksen alla. Nams ja rouskis!

Hyvää viikonloppua!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Huh huh mikä helmikuu

Tai siis siltä se tuntui, että huh huh.

Mutta heiaheian kuvan mukaan ei kovinkaan paha.

Helmikuu 2014
Helmikuussa pääsin talven ainoan kerran hiihtämään. Ja hajoilin torstain tuplareeneissä. Keskelle kuukautta mahtui myös totaalinen väsähtäminen, jolloin jätin kaikki loppuviikon rimpuilut yksinkertaisesti tekemättä. Se oli hyvä päätös. Joskus pitää osata myös olla tekemättä.

Maaliskuu on vilahtanut ohi kuin kiimanen kissa etuovesta. Viuh! Nyt elän kevään ensimmäistä koulutyötöntä viikkoa, ja olen ihan kummissani kaikesta tästä vapaa-ajasta. Mitä ihmiset oikein tekee iltaisin töiden jälkeen? Perjantaisen laserleikkauksen takia en voi mennä Poltteen tappelutunneille, eikä Cross Training -aikataulussa ollut tälle päivälle mitään tarpeeksi mielenkiintoista. Joten istun sohvalla ja mietiskelen.

Ainiin, tuo kummallinen valoilmiö tuolla ulkona on kevätaurinko. Morjesta vaan, pitkästä aikaa. Taidan mennä sanomaan auringolle moro ihan ulos asti. Taidan mennä kävelylle. Heippa!


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hyvää huomenta ja hedelmäsalaatti

Ensimmäinen sunnuntai aikoihin kun takaraivossa ei nakuta kirjoita-sitä-kouluhommaa -tikka. Tänään minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin hengailla parhaan kaverini kanssa.

Hedelmäsalaatista minulle tulee mieleen tölkitetyt, ylimakeat ja lilluiset hedelmää etäisesti muistuttava kikkareet. Mutta oikeasti hedelmäsalaatti, varsinkin pähkinöiden, jugurtin tai rahkan kanssa, on täydellinen hitaan aamun aloitus. Meidän salaatissa oli appelsiinia, omenaa ja banaania. Mutta ananas, päärynä ja meloni olisivat sopineet sekaan myös. Ehkä ensikertalla.

Mahtavaa huomenta! Ihanaa sunnuntaita! Ja loistavaa maaliskuun loppua!



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Häppäräsilmällä kaikki hyvin

Olipa disko!

Ensin lisätestejä. Optikolla käynti. (Tiesittekö, että meitsi karsastaa? Minä en.) Lääkärin tarkastus. Ja sitten harsopipo päähän ja pöydälle.

Visuaalinen, minuutin Sandstorm. Vähän hermostuin ensimmäisen silmän kohdalla, toinen oli jo helpompi. Lepohuoneeseen teelle ja suklaalle.

Puudusaineen vaikutuksen loputtua erittäin kurja tunti. Lääkärin tarkastus ja lisää puudusta. Lopputuloksena onnellinen, sumuisesti näkevä, häppäräsilmäinen tyttö, isän käsikynkässä kohti kohtia.

Kuvat otettu muutama tunti leikkauksen jälkeen, puudutusaineen jämät silmäkulmissa.

   
Illalla miljoona silmätippaa väsyneisiin häppäräsilmiin. Ja nukkumaan kympiltä.

Tänä aamuna kaikki on jo lähes täydellisen selkeää. Silmät on auki, mihinkään ei satu, eivätkä silmät tunnu edes kuivilta. Mutta silmätippaleikki jatkukoon.

Kiitos leikkaushenkilökunta. Ja kotihoitajat. Lääketiede ja insinöörit ovat ihmeellisiä.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Rillipirua jännittää

 
Tänään on suuri päivä. Ei ehkä ihmiskunnalle, mutta Siirille. Tänään Siiri saa näkönsä takaisin. Ja sekös Siiriä jännittää.

Aamulla Siiri sanoi avomiehelle "Nähdään illalla" ja tarkoitti sitä ihan tosissaan.

Silmälasejaan laatikoista keräillessä Siiri havaitsi myös lievää haikeutta. Onhan rilleissä tietysti oma charminsa.

Mutta on ne myös ihan perseestä: huurussa, täynnä nenänjälkiä, tiellä, jalan alla, hukassa.

Kelpaisko nää jollekin? Pitäisikö säilyttää yhdet, nostalgian takia?

Antaakohan ne Siirille rauhottavan jos Siiri semmosen pyytää?



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Älyä


Voi Nalle Puh. Olet niin viisas. 



Terveisiä kouluhommista. Tällä on ihan kivaa.


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Hei hei, rillipiru

Vuosien odotus loppuu: perjantaina 21.3. minulle tehdään silmien laserleikkaus.

Vaikka minulla on ollut silmälasit yli 10 vuotta, en oikein koskaan ole tottunut käyttämään niitä. Ne on tiellä, välillä epämukavat, menee huuruun, unohtuu jalan alle, ilmankaan ei näe kunnolla, mutta kanssa on tylsää meikata.

Töissä, tietokoneen ääressä, jättiläispleksien kanssa vielä pärjää. Toki niitä saa olla putsaamassa kokoajan. Ja välillä pitää olla hetki ilman, jotta saa nenänvarren sormien väliin hierontaan. Mutta harrastuksissa silmälasit ovat tiellä. Ja nyrkkeilyssä suorastaan vaaralliset: kakkulat nakkaantuvat naamalta, joko toisen tai omien nyrkkeilyhanskojen toimesta.


Piilolinssejä olen tykännyt käyttää. Mutta ne ovat kalliita. Ja lieneekö syy koneellisen ilmastoinnin, mutta talvisin silmäni kuivuvat liikaa piilolinssien kanssa.

Mutta kohta tämä loppuu. Kävin tänään esiselvityksessä kuuntelemassa riskit ja kertomassa huoleni. Ja varaamassa ajan Silmäaseman Silmäsairaalan leikkaukseen alle 2 viikon päähän. Leikkaukseni tekee tämä mies, DrJ. Luottavaisin mielin annan sarveiskalvoni tämän miehen ja saksalais-sveitsiläisen laserkoneen käsiin.

Laserleikkauksen jälkeen elämä jatkuu hyvin nopeasti hyvin tavallisena. Tosin kontaktilajeja ei saa harrastaa muutamaan viikkoon, jottei kävis mitään. Eli nyt on seuraavan 10 päivän aikana pakko käydä paukuttamassa säkkejä ja tyynyjä oikein kunnolla, parin viikon edestä.

Hei hei, rillipiru.
Varoitan kanssamatkustajia jo etukäteen: Siirin silmämeikkileikit tulevat räjähtämään käsiin. Hip hei rajaukset ja varjostukset. Huraa!


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tsekkaa Parhaat palat

Joujou! Ihan nopeasti vaan tässä kouluhommien ohella huomautan, että oikeaan reunaan on ilmestynyt linkki sivulle Parhaat palat, jossa nähtävillä meikäläisen urotöiden top-suoritukset. Lista on varsinkin itseäni varten, mutta pahimmat stalkkarit voi käydä sieltä kurkkimassa paljonko sitä rautaa oikein liikkuu. Ja tavallaan, saahan sieltä käsityksen myös siitä, millaisia tavoitteita Hiirellä on.

Nyt takaisin leikkiprojektidokumentaation pariin. Kouluhommissa on just se hyvä puoli, että kun ne on tehty, ne on tehty. Eikä kenelläkään ole reklamointioikeutta. Huolimattomasti ja kiireessä kirjoitettu oppimispäiväkirja ei aiheuta tuotannollisia ongelmia puolen vuoden päästä. Eikä edes minua kiinnosta enää ensi syksynä minkä arvosanan gradustani sain.

Hetkinen, onko tässä nyt havaittavissa jotain mun-koulu-loppuu-ihan-kohta -haikeutta...?

Käpyruusu sinulle, rakas.