Ruokapäiväkirja - Keskiviikko 15.8.

Keskiviikon safkat, ei muuta.

Aamupala:
Perus magnesium + B-vitamiini. 1/2 purkkia rahkaa, pari ruokalusikallista maustamatonta jugurttia. Puolikas banaani, puolikas nektariini ja viinimarjoja. Pähkinöitä, siemeniä ja pellavarouhetta.

Lounas:
Taas sitä riisihässäkkää. Kanankoiven jämät ja raejuustoa. Vihreää salaattia, kurkkua, vihreitä papuja ja parsakaalia, porkkanaraastetta.

Välipala:
Pähkinöitä

Päivällinen:
Savukalaa ja silliä. Salaattia, kurkkua, vesimelonia ja avokadoa. Jätskiä!

Ruokapäiväkirja - Tiistai 14.8.

Huono viikko pitää ruokapäiväkirjaa.
Lounaaksi on samaa shittiä päivästä toiseen ja aamupala on ihan kummallinen. No, nyt näin.


Herätyyys!
Vettä, magnesium ja B-vitamiini.

Aamupala salireenin jälkeen töissä:Näkkäriä, juusto ja kinkku. Keitetty kananmuna. Salaattia ja kurkkua. Vihreää teetä.

Lounas:
Ruokalusikallinen papuhässäkkää, muutama ruokalusikallinen riisiä ja pari siipaletta paistettua kanaa. Samat salaatit kuin eilen.

Päivällinen kotona:
Intialaistyylistä hässäkkää, jossa mm. linssejä, kukkakaalia, bataattia ja sekalainen määrä muita vihanneksia. Jugurttia. Raejuustoa.

Iltapala:
Pari ruokalusikallista maustamatonta jugurttia ja saman verran rahkaa. Viinimarjoja, teelusikallinen kotipolttoista karviais-herukkahilloa. Pähkinöitä.

Ruokapäiväkirja - Maanantai 13.8.

Jämäaamupala. Jämälounas. Onneksi edes päivällinen oli herkkua. Kävimme mummulassa syömässä. Jouduin syömään mummun perunamaan uusiaperunoita. Voi minua. (Maha tosin meni vähän sekaisin... nooh! Kerran kesässä...)

Syksy on tulossa. Aamulla ei riitä valo kuviin. Ja kännykässä ei riitä tehot töissä. Kuvat on joko kamalia, tai niitä ei ole :)

Herättyäni:
Vettä, magnesium ja B-vitamiinitabletit.

Aamupala:
Näkkäri, juustosiivu, kinkkusiivu, salaattia ja kurkkua. Noin 1 dl maustamatonta jugurttia suoraan purkista, puolikas banaani, kourallinen pähkinöitä. Lasi appelsiinimehua. Puoli mukia maitoa.

Lounas:
Papu-kana-vihanneshässäkkää (viikonloppuna sitä oli tacon välissä). Tomaattimurskassa ja vihanneksissa kypsennettyä riisiä. Salaattia, kurkkua, porkkanaraastetta, hapankaalia.

Päivällinen:
3 mummon perunaa. Graavilohta, mummon silliä. Papuja (nekin mummon omasta kasvimaasta). Kanaa ja edellisenä päivänä kerättyjä kanttarelleja kermassa. Mukillinen maitoa.

Väkisin! Eli vko 32

Kesän viimeinen balettitunti oli ihana ja voimia riitti. Ja sitten ne voimat loppuivat. Flunssa nappasi mukaansa avomiehen ja yritti minuakin, mutta ei saanut kaatumaan.

Tiistain ja keskiviikon salireenit olivat todella tukkoiset, rauta ei noussut, ei laskenut. Lihaksia särki. Torstaina oli Rainerin reenit. Kuten tapaan kuuluu, likka laitettiin ihan tosissaan töihin. Hyvä reeni, mutta voimat kadoksissa edelleen.

Perjantaiaamuna tapahtui kuitenkin jotain ihmeellistä. Ehkä loppuviikon päivittäiset riisiannokset auttoivat, koska sain voimani takaisin. Opettelin uutta liikettä, korkeavetoa, ja aloitin vähän pienemällä painolla kuin mikä oli tähtäimessä. Hinkkasin samaa liikettä monta kertaa, vaihdoin tangon painavampaan aina kun tuntui siltä, onnistuin jopa nykäisemään 20 kg tangon rinnalle (viimekerralla onnistui 15 kg). Kroppa alkoi taas toimaan kuten pitää. Loppureenikin onnistui hyvin, jopa leuanvetoharjoittelu tuntui etenevän. Päätin pitää kiinni hyvästä olosta ja venyttelin huolellisesti reenin jälkeen.

Lauantain juoksureenikin meni hyvin, flunssaisesta päästä huolimatta. Lämmitelin kävelyllä, tein intervallitreenin jonka aikaa pidensin 5 minuutilla kun pururataa oli vielä jäljellä ja olo oli hyvä, ja jäähdyttelin 20 min kävelyllä.

Loppujen lopuksi viikko oli kuitenkin todella hyvä. Ensiviikolla täytyy taas pitää ruokapäiväkirjaa, jotta voimien loppumisen syy saadaan selville. Balettia ei ole moneen viikkoon, täytyy ehkä keksiä jotain muuta.

Perus penkkiurheilija

Huh huh, kuka olisi uskonut: meikä katselee olympialaisia!

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä perisuomalaista tapaa pitää telkkari auki koko sunnuntai ja tuijottaa kun autot menee ringissä, hiihtäjät painaa räkä parrassa keskellä metsää, isot jätkät tuuppaa keihästä nurmeen ja huutaa... Penkkiurheilu, ihan typerää. Ainoa laji mitä myönnän joskus katselleeni on jääkiekko, ja siitä syytän ympäristön painetta ja sitä, että siitä lajista sentään tiedän säännöt.

Alamäki alkoi 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikaan. Olimme viikon Sisiliassa lomalla kun kisat olivat parhaimmillaan. Ravintoloissa ja kahviloissa katseltiin pelejä ja huudettiin. Katselijat levittäytyivät terasseille ja pienen kylä kaduilla oli meteliä. Italialaisten innostus oli tarttuvaa, ja melkein jokainen ilta päättyi vuokrahuoneistossamme jalkapallon katseluun sängystä, lasi punkkua kourassa.

Ehkä en olisi joutunut olympialaisten imuun ellemme olisi katsoneet Yleltä 13-osaista Brittikomediaa Twenty twelve (2012: Olympiaseikkailu). Loistava dokumenttityyliin kuvattu toimistoparodia! Sarjassa ei keskitytty urheilijoihin tai urheiluun vaan massiivisen tapahtuman järjestämiseen,  paskan jauhamisen määrään mitä on väännettävä jotta kaikki ovat tyytyväisiä ja pienen ihmisen tarpeeseen päteä. Mahtavaa!

Kaksi sarjan parasta hahmoa: PR-hirviö Siobhan Sharpe ja isopomo Ian Fletcher (kuva täältä)

Olympilaisia olen katsonut mm. naisten joukkuevoimistelun finaalin, joka oli jännittävä. Mielestäni voimistelijat edustavat fysiikaltaan jonkinlaista "ihannetta", oman kehon hallintaa parhaimmillaan. Voima, liikkuvuus, tasapaino... kaikki ihan tikissä, uskomatonta. Vain tanssijat pieksevät voimistelijat. Naisten nyrkkeily on tänävuonna ensimmäistä kertaa olympialaji, ja kärpässarjan finaali (51 kg tappajakeijut) oli yhtä tulta ja tappuraa. Naisten 4x100m juoksuviestissä USA rikkoi maailmanennätyksen. Ihan tautista menoa! Ja mitä pyllyjä pikajuoksijoilla. Saksalaisen moukariheittäjänaisen viidettä heittoa ei osattu mitata ja pronssi meinasi jäädä saamatta. Digitalisoitumisen hienouksia, kun ei osata enää mittanauhaa kaivaa esille. Huh huh!

Tosta ja noin! Siis eihän tossa ole mitään järkeä :)

Listaa voisi vielä jatkaa. Tällä hetkellä taustalla mäyhää taitouinnin finaali (siitäkään lajista en tajua mitään, mutta hienosti tytöt rimpuilee) ja miesten 50 km kävely (whaaat?! nivelparat!). Ehkä se on tuo selostus joka saa lentopallonkin tuntumaan hienolta (mitä se oli, naisten jompikumpiKorea VS. USA meni tosi hilkulle).

Miesten keihästä en kyllä katso, en varmana. Se pitää olla joku roti! Enkä itseasiassa katso tätä 50 km kävelyäkään loppuun, vaan nousen penkistä, vedän verkkarit jalkaan ja käyn vetämässä juoksutreenin. Tavoittena pikajuoksijan pylly \o/

Nähdään taas!

Vähintäänkin kesän paras paella

Elän syödäkseni. Suunnittelen seuraavaa ateriaa ennenkun edellinen on syöty. Jos olen lähdössä jonnekin, mietin etukäteen mistä saan ruokaa ja koska.

Olen onnekas koska pidän lähestulkoon kaikesta mitä luonnolla on meille tarjota ravinnoksi. Erityisen iloinen olen kasviksista. Pidän ruuasta joka tekee minulle hyvää. Ainakin suurimmaksi osaksi. (Juustokakkua, ranskalaisia perunoita ja alkoholia ei lasketa.)

Mökkeilyssä ehkä hienointa on se, että ruuan tekeminen saattaa hyvinkin olla koko päivän ainoa järkevä asia. Voi suunnitella ja valmistella rauhassa. Ja jos hyvin käy, saa apuja sekä valmisteluun, jälkien siivoamiseen ja syömiseen. Tämäkin paella sekä valmistui että tuhottiin yhteistyöllä. Ihanaa!

Kun raaka-aineet ovat hyviä, on todella vaikea mennä vikaan. Paprikaa, kesäkurpitsaa, sieniä, varsiselleriä, papuja, tomaatteja. Ehkä jos yrittää liikaa, jos unohtaa kuinka hyvälle kaikki maistuu jo ihan itsestään. Ehkä silloin voi mokata.

Kanaliemi kannattaa tehdä valmiiksi ennen minkään paistamista. Äläkä unohda valkoviiniä. Se kannattaa ehkä testata, varmuuden vuoksi. Ota huikka. Muurinpohjapannu tulille, pannulle öljyä ja sipulit.

Liha voi olla melkein mitä vain. Marinoimaton kanafilee käy yhtä hyvin kuin possu. Chorizo tuo tulisuutta. Ja chili myös! Lihat kannattaa paistaa ensimmäisenä sipulin ja mausteiden kanssa, ja ottaa pois pannulta odottamaan risoton valmistumista.

Riisit kuullotetaan ensin öljyssä ja sitten alkaa risoton vääntö. Ensin valkoviiniä, sitten kanalientä. Kauhallinen kerrallaan, rauhassa. Sekoitellaan. Lisää lientä. Vihannekset voi heittää sekaan kesken kaiken, niin ne vapauttavat makujaan riisille.

Kun riisi on kypsää, lisätään viimeisenä simpukat ja ravut. (Tai siis ne kolme rääpälettä mitä niistä ravuista oli jäljellä erään nelijalkaisen hyökkäyksen jälkeen. Rukkaset!) Äyriäisille voi raivata riisin keskelle kolon johon kaataa myös lientä ja valkoviiniä. Ne kypsyvät kyllä höyryssäkin.

Nautitaan hyvässä seurassa ja raaka-aineita maistellen. Hyvää ruokahalua!

Näkkäri tositoimissa

Nami!